Huh! Selvisin kauppareissusta ilman suklaata. Helpotti! Kyllä ihminen sitten onkin vimmainen otus, koska hän tietää parhaansa, mutta ei osaa pitäytyä siinä. Suklaan viettelys on vahva. Hetken hurman ja nautinnon vuoksi olen usein kärsinyt pahasta olosta tunteja tai jopa päiviä.
Miksi kevyempi vaihtoehto eli kuuma luumukeitto ja vaniljakermajäätelö tai jääkylmä luumukeitto ja jääkylmä kermavaahto eivät riitä? Omenamousseenkin olen noukkinut ainekset, jos täyteläisempi makeanhimo iskee. Mikä siinä suklaassa onkin? Onneksi olin luja.
Kuuntelin joulurauhan julistuksen. Mielestäni ohjelma oli aikaisempia vuosia lyhyempi. Ehkä olen väärässä, ehkä pakkanen lyhensi ohjelmaa. Tietää ken tietää. Hän tietää, tuo tai se. Joku varmasti - jos ei kukaan muu niin kohtalo tai sattuma.
Turun joulurauhan julistus on huomioitu ulkomaillakin. Jutussa kerrotaan, että "finns' approach to Christmas is still somehow more devout, we emphasise quietness when elsewhere it is more of a party," he says."
Valitettavasti tämä ainoa suomalaisten todellinen juhla taitaa vuosi vuodelta murentua enemmän ja enemmän kaupallisuuden, tehokkuuden ja virikeriippuvuuden alle. Ihmisiltä on kadonnut kyky hiljentyä, keskittyä. Minäkin kirjoitan Radio Suomen lallatellessa taustalla. Ruoat sentään syön hiljentyen. Ensin yhden ruokalajin kerrallaan ja sitten kaikki yhdessä.
Olen ihmetellyt tytsyn riisipuuron salaisuutta. Vastaus on paljastunut. Se on varma. Se on täysmaito. Hyvää tulee täysmaidolla. Aijai ja nam!
Aika valuu käsistä. Jospa nyt viimeinkin hiihtämään.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti