Kaunis joulupäivä

Olipa kaunis joulupäivä. Viipyilevä ja herkkä. Taidan päättää sen metsän uumenissa laavulla nukkuen.

Kroppa ylenpalttisesti seis

Aioin hiihtämään, mutta kroppani on kertakaikkiaan ja ylenpalttisesti seis. Alkaa tuntua, että olen laihduttanut viimeiset pari viikkoa liian ankarasti, koska palautuminen on epätavallisen hidasta huomioiden, että peruskuntoni on runsaan arkiliikunnan vuoksi ookke muutamasta ylimääräisestä kilosta huolimatta. Pitäisi kai malttaa ja raapia hiilihydraatteja kitusiin niin että olisi mistä ammentaa, vaikka painon lasku hidastuisikin.

Kuuntelen "joulumusiikkia". Ennen osattiin tehdä biisejä, joissa on tarttumapintaa. Nykyajan popin muodottumuus ärsyttää. The Baseballs osaa sentään pistää vähän vastaan.

Tunnin päästä otan paahtopaistin lämpenemään. Tunti siitä ja laitan sen uuniin. Kaikkia punaviinikastikkeen aineksia minulla ei ole, mutta viis siitä. Suurin huoleni on, ettei minulla ole tarpeita vahvaan lihaliemeen, mutta jos keitän hartaasti kokoon paistolientä, niin eiköhän siitäkin jotain synny. Ja jos kastike epäonnistuu punaviinikastikkeena, niin ainahan siihen voi kaataa joukkoon lopuksi maut leikkaavan ruokakerman. Sen jälkeen se kelpaa varmasti. Luulen. Siis minulle kelpaa, hienoille ihmisille ei tietenkään.

Siunattu uni

Siunattu uni, siunattu jouluyö. Kylläpä helpotti. Eilinen oli yhtä sumua, tiheää pisaraa ilma täynnänsä.

Viime yönä myös Herra Bingley ja Herra Darcy saivat Janensa ja Elizabethinsa. Uijui!