Uni armahti taasen. Laavulla tuulen tuiske mätkäytteli latvoista paakkuja katolle, joten unesta tuli ääninen ja hauras: tömps, tömps, tömps. Viime yö sen sijaan oli raskas ja syvä. Unen myötä palasi taas persoonan perusta. On se vain kumma, kuinka väsymys ihmistä vääntää.
Olen yrittänyt keksiä Spotifyista joulumusiikkia ainaisen triangelilurittelun tilalle. Kaksi kaunista joskin jo ennestään tuttua ja kuunneltua ehdokasta olenkin löytänyt. Ensimmäinen on Kenny G, jonka levyn muistin joskus kauan sitten ostaneeni. Toinen on Emiliana Torrini, jonka levyistä minulle mieluisin on ehdottomasti Fisherman's woman. Noita kelpaa kuunnella kynttilän leimussa, viinilasi kädessä ja vuoden ainoa kokoliha-ateria nenän alla. Ne virtaavat, suovat rauhan.
Emiliana-kullan ansiot eivät rajoitu ainoastaan musiikkiin ja ääneen, vaan hän on kertakaikkisen söpö katsella muutenkin. Ulkonäössä ja persoonassa on mieletön veto.
Mutta ikävä on omaa nuppuanikin. Vain yö pari ja hän tänne taas rientää! Ehkä sitten saan siivilöityä luumukeittoa lämpimänä jäätelön kanssa tai jääkylmänä kermavaahdon kanssa. Voin vain toivoa.
Joulun ote on hellittänyt. Katse on jo enemmän vuodenvaihteessa. Tämä joulu oli minulle mieleen. Niin ei ole aina ollut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)