Metsä peruttu

Sain kaiken pakattua, mutta en jaksa tai oikeastaan halua lähteä tässä kunnossa rinkkaa kantamaan. Päätäkin yhä kivistää.

Yritän huomenna tai noin uudestaan, mutta muutan taktiikkaa niin, että menen ensin Söpönenälle, syön siellä, ja jatkan sitten matkaa. Söpöltä on selvästi lyhyempi matka laavulle kuin täältä kotoa.

Harmittaahan tämä vähän, mutta mitäpä sitä itseään väsyneenä ja kivistävänä kiusaamaan.

Jytistää

Päätä jytistää, kipu kiemurtelee edessä, jäytää hitaasti mutta kuitenkin. Aion silti uskaltautua metsään. Vähän vain tuo matka arkailuttaa, käveltävää on kymmenisen kilsaa. Toivottavasti rinkka ei lannista puolikuntoista miestä.

Kalorivaje ja aikaisia heräämisiä

Nukahdin suit sait sukkelaan ja raskaasti, mutta samaan malliin heräsinkin. Ja liian aikaisin. Oloni on kehnohko. Nokka vetistelee vähän, mutta perussyy puolitoimintaisuuteeni lienee kuitenkin kalorivaje yhdistettynä hyvin runsaaseen liikuntaan.

Toivottavasti toivun iltaan mennessä sen verran, että jaksan kävellä pakatun rinkan kanssa kymmenen kilometriä laavulle. Pyöräteitä ei ole vieläkään aurattu, joten luvassa on kahlaamista.

Paistan pannulla sipulia, kananmunia ja makkaraa. Pakko on saada sisuksiin jotain rasvaista, jotain joka tuntuu ruoalta ja täyttää kolon vatsassa.

Lähitaloissa nukutaan vielä. Valoja ei näy.